Miu mau!

Tällä tiluksella on kaaos. Viimeiset irtoaarteet (romut) kerättyä vanhalta kämpiltä tuskallisen puurtamisen jälkeen kasaan ja miehen ajeltua henkilöautolla ainakin tuhat (viis) kertaa ees sun taas kamoja vieden, kaiken säätämisen jälkeen olin helpottunut. Yhden kotini ovi sulkeutui lopullisesti takanani. Jos on kaaos kotona niin luulisi, että sitä pureutuisi kamojen kimppuun ja siivoisi. Luulisi, että sitä järjestelisi saadakseen selkoa, mutta ehei. Minä se alan liimailemaan reseptejä resepti vihkoon ja virkkaamaan mattoa siistiin makkariin. Kaaoshan asuttaa keittiötä, parveketta ja eteistä.

Tässä hiljalleen valmistaudun illan työvuoroon ja oon saanut reseptien ja Hilman kopan virkkaamisen lisäksi aikaiseksi Spotifyn musalistan päivittämisen. Eihän sitä voi puuhailla ilman musiikkia. Olen kuitenkin pessyt taas pyykkiä ja tiskejä ja purkanut pari laatikkoa, etten tuntisi itseäni aivan saamattomaksi.

 Omistan suurtakin suuremmat silmäpussit. Ystäväni tuparit viikon kuluttua on teemalla Naamarit. Näinä päivinä toivoisi, että olisi naamari, jonka napata naamaan. Paperipussi-bileet vois olla myös tän päivän teema. Jos se kompensois jos on nätti hame.

Hilma on oiva apuri ja rasittava assistentti kaikissa lanka- ja naruprojekteissa. On kiva, että on seuraa pikkuneidistä, mutta muutaman kilon painoinen karva-apina roikkumassa narussa on hiukan hankala virkata mattoon mukaan. Toista kissaani Agdaa ei paljon näy, kun Agda on keksinyt ulkoilun. Tänään Agda huusi parvekkeella kuin syötävä, juoksin salamana paikalle niin Agda oli tuonut näytille päästäisen. Olin oksentaa.

Mattohan valmistui makkariin, johon maalasin vanhat kehykset keittiön seinämaalilla. Ogelin Lankamaailmasta, Oulunkylästä ostamani trikookude oli tismalleen saman väristä kuin seinämaali. Mahtava sattuma. Sängyn päällä oleva huopa on äidiltäni saama lahja, jonka kankaan hän oli bongannut Eurokankaasta. Söpö.

Virkkaus vei sen viis kuus tuntia ja tein ihan simppelisti ilman mitään ohjeita.

 Assistenttini oli hyvin pettynyt, että hänen trikookudesänkystään muodostui matto niin poikkesin uudestaan Lankamaailmaan ja osti Hilmalle vaaleankeltaista kudetta, josta kohta olen virkannut Hilmalle oman pedin. Tuntuu olevan mieluinen.

"Mä!" juttelee Hilma.

Miu mau!

Game of Thronesia ja maton virkkausta

Olin ennen muuttoa uppoutunut ensimmäistä kertaa Game of Thronesin maailmaan yhden tuotantokauden verran ja kädet huusivat puuhaa niin kaivoin vanhoja käyttämättömiä lakanoita muuton alta pois ja tein lakanoista matonkuteita. Lakanoiden värimaailma oli hempukkaa, lakanakaapin perukoilla kätkössä olleita lakanoita vihreästä vaaleanpunaiseen. Lakanoissa suosin mustaa, punaista ja valkoista ja hempeät lakanat oli jäänyt hyllyn perälle lojumaan.

Olen hullaantunut vaaleanpunaiseen keittiön sisustuksessa ja muutenkin mun keittiömaku on runsas ja hullutteleva. Tehtyäni lakanoista matonkuteita aloin virkkaamaan samalla, kun tapitin Game of Thronesia. En voi olla hehkuttamatta tuota tv-sarjaa, jonka juoni on hienosti koottu ja jokainen jakso loppuu niin, että katsoja jää ihan kysymysmerkiksi. Hoomoilasena ja äärimmiten koukuttuneena seurasin sarjan ensimmäisen tuotantokauden yhtäjaksoisesti maratonina ja matto valmistui aivan kuin varkain.

Nyt matto on löytänyt paikan keittiöstä, uudessa raikkaan turkoosissa keittiössä, jonka mies maalasi isoin kätösin. Mä stressasin maalikaupassa värikarttojen kanssa, koska pääsin valitsemaan ensimmäistä kertaa elämässäni seinämaalin väriä ja omaksi yllätykseksi valitsin sinisen sävyistä. Keittiöön on tulossa vielä muutoksia, mutta nyt täällä jo viihtyy.

Alppiruusuja

Hyppäsimme bussin kyytiin ja suuntasimme Alppiruusupuistoon Pohjois-Haagaan moikkaamaan kummipoikaani ja hänen vanhempiaan. Alppiruusupuistoon teen uuden tutkimusmatkan ruusujen puhjettua kukkaan, mutta paikka oli lumoava jo nyt. Kummipoikani vain halusi mennä paikkaan mistä ei pääse enää pois. Hämmentävää. Äidille myös kerran oli tokaissut, että " Vie minut hämärään." Olin kummipojan synnytyksessä elokuisena ukkosyönä, jolloin kuuntelimme odotellessa The Smithsejä ja toiminnan hetken tultua kummipoikani äidin pyyntö oli vaihtaa musiikki Doomiksi. Ei vain toiminut cd sairaalan vanhassa mankassa niin jäi Doom soimatta. Lässyttävä kätilö nosti niskakarvat pystyyn. Onhan se aikamoinen kokemus olla sivusta katsojana, kun ystävä punnertaa lasta maailmaan.

Pitkospuilla kävellessä tuli tyyni mieli. Oravat teki hyökkäyksen retken viime hetkillä ja olin saada sydänkohtauksen kauhusta. Oravat osaa olla järkyttävän pelottavia. Pahin oravapaikka on Tampereella ruusutarhalla. Oravia joka puolella kiiluvin rottasilmin valmiina hyökkäämään kimppuun ketterillä hiirijaloillaan, APUA!

Nyt leppoisan sunnuntain viettoon. Uunissa hautuu uuniseiti ja perunat valmistuu liedellä. Lettutaikina on hautomassa. Jääkiekkohälinää kuuluu televisiosta ja hetkeksi menen lukemaan hömppää parvekkeelle. 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Nakkaan aivot narikkaan

Olen asuttanut uutta asuntoa toista viikkoa. Olen päivittäin huhkinut uudessa työpaikassa kolmatta viikkoa. Tänään vietän vapaapäivää sameassa säässä ja aion maalata kuvan kehyksiin ja moikata ystävääni sumpittelun merkeissä. Muutoksien alla pääni on pitkästä aikaa ollut ihmeen selvä.

Tuumaillen katsoessani kahden viime vuoden tapahtumia voin vain miettiä, että kuinka elämä voi muuttua yllättäen ja yllättäviin suuntiin. (Mulla alkoi soimaan päässä CMX:n Aura: ...

elämän keskipäivässä 

minäkin eksyin synkkään metsään 

aamupäiväin kappaleisiin 

iltojen ikävään 

missä 

kasvot puhuvat omaa kieltään 

oppivat suruaan nauramaan 

ja elämän hauraat astiat 

katsovat ihmetellen toisiaan )

,+ 

Tulee puuskissa into laittaa uutta asuntoa. Täytyisi omistaa jämerä iskuporakone niin saisi seinään muutaman asian. Ei kuitenkaan 28 proppua, jotka edellinen asukas oli iskostanut tähän viidenkymmenen neliön tilaan. Nakkas vissiin joka ilta aivot narikkaan, kun asunto ei voinut tolla ripustusmäärällä olla kuin täynnä telinettä kuten baarin narikat. Mikä aasinsilta, aasi vain tais tippua sillalta.

Viikonlopuksi en voi kuin toivoa poutaa ettei lettukesteilyt Oulunkylässä mene puihin. Oman Ravintalapäivän panoksen annan Oulunkylässä. Siivoupäiväänkin osallistuin Dallape-puistossa ja se karaisti mieltä. Kylmä tuuli mereltä sai luutkin kolisemaan ja ostajakunta oli minimissään vaikkakin sain useamman vaatteen myytyä. Sattui paikalle vanhempi nainen pyörällään, joka ihastui ulos raahaamaani kampauspöytään ja sattuipa paikalle hauskan oloinen oululainen, joka kirosi ettei Oulussa tapahdu mitään tällaista. Yhdelle hippipariskunnalle nakkasin lampun ostosten kylkiäisiksi, tarkoitus oli päästä kaikesta tavarasta viimein eroon. Koukkasu Kierrätyskeskuksen kautta takasi tavaran katoamisen. Olen ylpeä itsestäni, että osasin viimein luopua.

Nyt sumpit tulille, Fatboy soimaan ja maalausprojektin kimppuun.

Leppoisaa

Äitienpäivän aamuun heräsin pirteänä jo seiskan kasin maissa, joilloin puuhakkaana tartuin pyykkivuoreen ja valmistin kanamurekkeen jo ennen kymmentä. Olin ihan ihmeissäni, että mitä kummaa kun miestä huhuillessa syömään peiton alta kuului: "Päiväruokaa aamupalaksi?". Minusta aamu oli ollut niin pitkä, että tuntui jo päivältä.

Jatkoin touhuamista purkaen muuttolaatikoita kaappeihin ja kuunnellen Tom Waitsia. Oli lempeä sunnuntaiaamu, jolloin soitin myös äitilleni Pohjois-Savoon onnentoivotukset siitä, että on maailman paras äiti. Viikon uudessa asunnossa asuttua alkaa suurin osa tavaroista olevan jo paikoillaan. Tehokasta sanoisin.

Jätettyäni Kallion kadut taakseni huokasin helpotuksesta. Olin asunut mulle sopivan ajan Kallion sykkeessä ja nyt kaipaan vain rauhaa. En jaksa miettiä bussipysäkkiä niin, että kumpi on pienempi paha Populus vai Aleksis K. Kiireisen työpäivän jälkeen minun hermot ei vaan kestä, että kotimatkallani törmään baarikansaan notkumassa kotikadullani ja toisinaan huutelemassa minullekin jotain ihanan nohevaa.

550-bussilinjan reitti on ihanan vehreä jo nyt ja on ollut kiva katsella muutankin kuin teollisuusalueita tai metron seinää. Olen myös kuullut, että nyt ihmisillä ollut allergiaoireet isommat kuin vuosiin siitepölyn takia niin mulla ollut helpompi. Johtuukohan se korvien välistä. Siis minulla. Viime kevään rankkuus verotti voimia niin, että kaikki pöpöt asutti mun kroppaa tiheään ja usein.

Nyt uppoudun piirtämään kuninkaallisen kuvan minusta, miehestä ja kahdesta kahjosta katista Ikean tuunattuihin kehyksiin. Kehykset sain miehen kaverilta ja olen ylpeä, että akryyliväri karkoitti kehyksistä muovisuuden pois.

                                                         Ihanaa viikonalkua!