Olimme toissa viikonloppuna poikkeamassa Teuvalla. Tarkoituksena oli eksyä Teuvan metsiin puolukkaa ja sieniä etsimään. Olimme edellisenä viikonloppuna viettäneet puolukkaretken Sipoon metsissä ja puolukkasaalis oli jäänyt silloin onnettomaksi. Löysimme tyhjiä mättäitä ja raakoja puolukoita. Teuvan metsissä oli suuria mättäitä pullollaan puolukkaa. Olen aina tykännyt puolukoista ja karpaloista. Mustikat ja mansikat eivät ole niitä suosikkejani. Syön kyllä niitäkin, mutta harvemmin.
Kissat olivat tietenkin reissussa matkassa ja taas oli tilaa leikkiä ja juosta. Matot kurtussa ja kissan tassujen tapsutusta.
Haha, Hilman korvat jäi hassusti otsapusun jälkeen.
Maalaistalon rauhaa ja suuria peltoja. Syötiin myös mansikkakakkua nimipäivän kunniaksi. Poikkesin Teuvan kirppareilla ja löysin muutaman jutun, ei ollut kovin kirpparionnea. Monesti vintagehelmiä löytyy juuri pienien kylien ja kaupunkien kirppareilta. Mummot on tyhjänneet kaappejaan ja helmiä voi sattua yllättävän edulliseenkin hintaan.
Näytit turtlesilta metsän siimeksessä vihreässä asustuksessani ja pääpiiloutuneena hirvikärpäsiltä. Hirvikärpäset on kyllä oksettavia pikkunilkkejä.
Agguri nukkui melkein koko reissun ja jopa kerran näyttäytyi alakerrassa muuallakin kuin saunassa. Miehen veljen lasten leikit eivät kiinnostaneet Agguria.
Saimme kotiin viemisiä. Saatiin kokonainen raparperipuska istutettavaksi pihaamme. Keväällä sitten ei muuta syödäkään kuin raparperia.
Lapsista oli paljon seuraa ja hassuja juttuja kuuli siinä määrin, että pakenimme välillä huilimaan aikuisporukalla metsään.
Nyt maanantaipäivän viettona olen keitellyt hilloja ja suunnitellut etikettiä lasipurkkeihin. Purkkeja täytyy tänään käydä ostamassa lisää ja etiketteihin tarrapaperia.
Oon siisti poimiessa marjoja, poimin mielummin käsin kuin koneella, mutta hilloja tehdessä kyllä puolukkaa oli kaikkialla missä ei pitänyt. Rokin soidessa en malttanut seistä kattilan vieressä (liian pienen kattilan mutten omista isompaa) ja hillot vyöryi tulivuoren lailla yli kattilan. Ei menny niinkuin Strömsössä, mutta herkkua se on silti.
Omninom!
