Home sweet home

Kuume tuli käymään. Voimat hiipui syksysateiden mukana. Kodin lämpö ei edes lämmittänyt mua vilukissaa. Nyt peitto korvilla, rokkirahinaa lp-soittimesta kuunnellen ja teetä litkien on siedettävää sairastaa.

Kesä oli tapahtumia täynnä. Kuumia Kallion katuja kengät kopisten viiletin. Näin ystäviä. Menin, elin ja koin kaiken vahvana. Nyt syksyn saavuttua olen alkanut kaipaamaan rauhoittumista. Jopa kesällä niin tuntemattomat koti-illat on tullut nyt jäädäkseen ja leffojen maailma on kietonut mut pauloihinsa. Twin Peaksinkin olen kahlannut läpi nauttien ja koukuttaen itseni siihen tunnelmaan. Se on mahtava sarja.

Vaasankadun divari, Divari Kaleva, pelasti mun tän päiväisen sateen täytteisen kahlauksen Kallion läpi työterveyslääkäriltä kotiin. Poikkesin sisään juomaan kupposen kuumaa kahvia ja pläräämään läpi lp-levyvalikoimaa. Jotain musiikkia tähän iltaan. Nappasin matkaan Dolly Partonia ja Elvistä. Nyt levylautasella pyörii Elvis rokaten.

Kissat toimii mun lähihoitajina, eritoten Hilma. Hilma on hassu tuijottaessaan ja ollessaan lähellä muttei liian lähellä. Hilma on kissa, joka murisee silittäessä ja mäkättää.

Nyt kaivaudun viltin alle. Kaappaan läppärin syliin ja katoan fin-tv:ssä jonkin kauhuleffan maailmaan. Kotiorja olisi tilauksessa, kuka palvelisi ja paijaisi. Kissoista ei ihan siihen ole.

Mukavaa viikon alkua syyssateista välittämättä!