Juhannuksen vietossa Leppävirralla

Torstaina suuntasimme isolla, lainatulla autolla Leppävirralle. Kolmen juhannusajan päivän aikana saunoimme, meloimme, uistelimme, virvelöimme, moottoriveneellä hurruuttelimme, purjehdimme, simme, joimme, otimme aurinkoa, näimme kokon, näimme naapurit ja höpöttelimme.

Kuvista aurinko ei vielä näy, mutta ilmat oli mitä loistavimmat. Saaressa ei edes tajua sitä kuumuutta, sen tajusi paluumatkalla sunnuntaina. Laina-auto, jossa ei ole ilmaistointia, saa tuntemaan ikävää meidän pikku Poloon. Hiki virtasi ja pyllynkannikat liimautui penkkiin. 

Kissat rakastivat olla saaressa. Itsekin tykkäsin kovin. Palattuani Helsinkiin olen ollut puhiseva raivohärkä.  Mikä lie on saanut hermot kireälle ja olen ärissyt pienimmänkin vastoinkäymisen kohtaamisessa. Tänään jo olo hiukan hellempi.

Instagramista näkee lisää juhannuskuvia halutessaan. Klikkaa tästä niin pääset reaaliaikaiseen elämääni.

Juhannus oli ihana, on ihanaa, että kolme päivää enää töitä ja alkaa loma. On myös ihanaa pitkät aamut, mutta vähemmän ihanaa se, että Hilmalla on kova yskä ja huoli on kasvanut taas vuorenkorkuiseksi. Hilmalla aiemmin epäiltiin flunssaa ja jopa allergiaa. Nyt on aika taas varata aika lekurille tarkastukseen. Voi ei!

Ihanaa hellepäivää! (täällä lämpö kivunnut jo kolmeenkymppiin!)

Askartelu: Kihlakortti

Täällä askarrellaan paskarrellaan. Sinellistä löysin sopivat kirjekuoret, vaaleankeltaiset valokuvien lähetykseen. Tilattiin valokuvat Ifolorista. Edullista oli, olin ihan ihmeissäni. Kuvien kooksi valittiin 11 ja se tuntui olevan aluksi huono valinta. Kirjekuorien etsiminen olikin vaikeampaa. Sinellistä löytyi sopivat, mutta ei juuri sen väriset kuin olisin halunnut. Krantuksi olen ruvennut.

Askartelukaupasta lähti myös kaksipuolista kartonkia ensi viikon puutarhajuhlakoristuksiin. Kaikkiin papereihin ja muihin härpäkkeisiin saisin kulutettua koko omaisuuteni ja sitä todellakin saikin olla varuillaan, kun keräsi kivoja juttuja ettei loppukuun ruokavarat huvenneet Sinellin kassaan.

Askartelujutuissa olen hiukan peukalo keskellä kämmentä. Se on hassua, kun on muuten hyvin taitava käsistään, ylpeäkin siitä, mutta liima ja paperi käyttäytyy käsissä käsittämättömän tumpelosti. Muistan pikkutarkat opiskelukaverini menneisyydestä, yritän matkia työtapaa ja tuskaisesti yritän olla aluksi kovinkin tarkka kunnes alkaa mopo lähteä käsistä ja asiat muuttuu suurpiirteisimmiksi.

Kortin tekstiksi tuli Tommi Tabermannin runo, jonka ystäväni linkitti minulle heti kuultuaan kihlauksesta. Runo osui ja upposi täysin! Nyt se sitten koristaa kortteja. Puntaroin kuinka kirjoitan sitten viereen kihlauksesta. Ehkä vain: Kihlaus 1.6.2013. On vaikeeta.

Vaaleanpunainen helmiäispaperi oli edullinen löytö Sinellistä, eurolla sai kaksikymmentä paperia. Hempukkaa, hullua! Ennen inhosin pastelleja ja nyt oon ällösöpöillyt kaikissa värivalinnoissa.

Taustalla näkyy kaksipuolisia papereita, joista tulee toivottavasti onnistuneita paperilyhtyjä.  Yksi arkki maksoi 1,50€. Nappasin myös matkaan ideakuvaston ja huomasin, että olin että hyi. Hehehe, tyyppi kuka ei osaa askarrella osaa kyllä kritisoida muiden askarteluideoita. Jos suunnitelmat menee suunnitelmien mukaan ja vuoden päästä on häät niin tässähän täytyy alkaa opetella tekemään kutsukortteja. Jos Googlen ihmeellinen maailma antaisi paremmat lähtökohdat ja ideat kuin tämä ideakuvasto.

Nyt on liimaa sohvassa, matossa ja hermot tiukalla. Taidan kaivaa tutun ja turvallisen ompelukoneen esille ja tuunata juhannukseksi valitsemaani kukkamekkoa. Huomenna kutsuu Pohjois-Savo, ihiii!

Kihlakorttien askartelun aloittelua ja Kuninkaallisia häitä

Neloselta on tullut useamman jakson verran Kuninkaallisia häitä. Ohjelma on mielestäni puuduttava ja harmiksi teennäinen. Kuin urheilusuorituksen jälkeen kirkon rappusilla vihkimisen ollessa ohi parilta kysytään tunnelmia "Miltäs nyt sitten tuntuu?" Pukujen takia olen aina pätkissä katsonut jaksoja Ruutu.fi:stä. Tätä jaksoa katsoin ymmälläni. Hehe, tunsin jopa pahoinvointia parin yltiösiirappisista sanoista. Oi ihana ja iso rakkaus, lässyn lää.

Askartelin samalla kihlakortteja, kun katsoin toisella silmällä ohjelmaa. Aluksi olin kihlajuhlista sitä mieltä ettei. Miksi juhlisi? Kuitenkin hitaasti tajusin, että asia on iso meille niin miksemme siitä iloitsisi läheisten kanssa. Ystäväpiiristä löytyi myös hyvä valokuvaaja, jonka halusimme palkata ottamaan meistä kuvan Pohjois-Haagan alppiruusupuistossa. Kuva onnistui, olen ollut kuvasta ihan fiiliksissä!

Askarteluharjoitukset jatkuu, kaksi korttia vasta rakkaudella väännetty. Harjoitukset jatkukoon!

Juhannus, tuu jo!

Juhannuksena kutsuu Pohjois-Savo, saarielämä ja telttasauna. En malta odottaa lettuja muurinpohjapannulta, makkaroita nuotiosta ja istumista kesäkeittiössä kesäiltoina. Ehkä ei ole itikoita maan niin perskeleesti ja minusta ei tule mielipuolta hätistellessä kaiken maailman öttimöttiäisiä.

Lapsuuden kesät meni isäni kanssa veneillessä pitkin Suomea ja muistan kuinka tykkäsin kesistä vaikken teini-iän kovimmassa angstissa ihan täysillä arvostanutkaan juhannuksia isäni kanssa. Olin viime lauantaina ystäväni polttareissa ja siellä oli kyssärinä, että "Hulluin juhannusmuistoni?". Ehkä se on hiukan hullua, että olen mieluiten juhannukset isäni seurassa joko veneilemässä tai iskän mökillä Leppävirralla. Tällä viikolla pääsen taas juhannukseksi saaren rauhaan.

Ostettiin Tarjoustalosta koti- ja mökkioleiluun sopivat asut. Sanon näitä potkupuvuiksi. Tarjoustalo ei tuota pettymyksiä ja nämäkin löytyi neljänkympin hintaan. Nyt vain vielä muutama päivä niin sitten saa lepposasti löllötellä potkupuvuissa Leppävirran maisemissa. Ihanaa!

( Pottuvarvas pitää peukkuja juhannussäälle, tuu helle kiitti!)

Mato-ongella Vantaanjoella

Me ostettiin mato-onget! Ihan parasta!

 Asumme Vantaanjoen läheisyydessä. Juhannuksena saamme kanootin kotiimme. Sitten alkaa kesän kestävä tutkimusmatkailu Vantaanjoelle. En malta odottaa!

Löytyi matoja viimein! Oli työn takana, että viimein saimme kaloille syötit.

Rakkaus

Antti Vierola ikuisti meidät.

Köynnöksenä seinällä

Olen nähnyt useita seinätarravaihtoehtoja eri nettisivuistoilla ja plarannut Ikean ja K-raudan valikoimia vain uteliaisuuttani läpi. En ole kovinkaan lämminnyt eri vaihtoehdoille. Jotenkin useat seinätarrat toistaa liikaa samaa kaavaa ja on makuuni liian harkittuja, tarramaisia. Olen pyöritellyt jo jonkin aikaa päässäni ideaa, että mitä tekisi makkarin seinälle. Miten saisin makkariin jotain erilaista. Meidän makkari on kovin pieni ja sinne mahtuu sängyn lisäksi vain pieni säilytyspiste. Säilytyspisteen vaneerilaatikot olenkin kantanut töistä. Hioin ja maalasin ne ja tapetoin yhden laatikon taustan K-raudasta saamallani tapetilla. Olen vanerilaatikoiden ylle ostanut String-hyllyn valkoisena, mutta hylly odottaa vielä poraajaa.

Pyöriteltyäni ideoita, poikkesin K-rautaan hakemaan mustaa sisustusmuovia. Muovi maksaa sellasen yhdeksän euroa. Rullassa on kaksi metriä. Muoviin luonnostelin köynnöskuvioita ja leikkasin seinän köynnöksen neljässä osassa. Köynnös on yhä kesken, mutta mietin jo tässä vaiheessa näyttää, että hullulla on halvat huvit. Todellakin pienen pientä näpertämistä ja kovin aikaa vievää, mutta kovinkin vaivan arvoista. Vai mitä ootte mieltä?

Nyt aion vielä jatkaa köynnöstä kattoon. Jotenkin se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Jatkan kattoon niin, että köynnös villinä leviää kattolampun ympärille.

Aina on aikaa säätää ja vääntää. Nyt on hetki ystävän. Päästään höpöttelemään ja syömään kesän ensimmäisiä kirsikoita jätskin kera.

Nyt on niin onnellista, että voisin haljeta aivan onnesta.

Onni

Ilma on pysähtynyt. Aika on pysähtynyt. Onni tuli lauantaiaamuna kylään. Yllättäin minua kosittiin. Olen onneni kukkuloilla. Kotona on muutenkin kaikki hyvin.  Parvekepuutarhani on villiintynyt. Kuormalavaan on istuttettu kasvimaa. Pihalle on nakutettu aita ja katselin jo kaihoisasti aurinkotuolia nettikaupoista. Jospa sitä eksyisi tuumailemaan joku ilta tällä viikolla.

Nurmikko kaipasi jo leikkaajaa. Oli aikamoista vääntöä leikata sähkökäyttöisellä leikkurilla polven korkuista heinikkoa.

Kävin huhuilemassa, että elossa ollaan. Palaan vielä.

Ihania kesäpäiviä!