Maaliskuu, tule jo

Kohta on maaliskuu. Kevät pitäisi hiljalleen tulla ja valon vallata. Olen saanut hiukan piristysruisketta ja kaikki tummat pilvet ei saanukaan mua vielä polvilleen. Tuo lumentulo saisi luvan jo loppua.

Maaliskuu tuo vuoden lisää ikääni. Jaa-a, minne hittoon katosi ne päivät. Sitä huomaa, että fiksummaksi ainakaan vuodet tee ja ne kakskymppisenä haalitut ihanat tulevaisuuden kuvitelmat ei ole vielä puoliksikaan toteutunut.

Eilen soi puhelin. Jonkun toisen romu on toisen aarre. Mies soitti löytäneensä nämä ja olin myyty.

Myhäillen ja hiljaa hyräillen vietän aamupäivää kotona. Illaksi suuntaan töihin. Pitkät aamut on mitä parhainta aikaa.

Suunnittelen viikonloppua. Kummipoika tulee yökylään ja suunnitelmissa olisi jotain erikivaa. On kiva saada pikkumies jutuillaan viihdyttämään.

Jerry Lee Lewis - What's Made Milwaukee Famous (1969)

Sheiki sheikki äässi! Onhan perjantai!

Johnny Burnette Train Kept A Rollin'

Vapaapäivän aamuun heräsin tukkoisena ja ähisten. Eikun vain nappia naamaan. Kahvin voimalla ylös itseni kammettua aloin suunnittelemaan päivän projektien tekoa. On useampi kotiähellysprojekti meneillään ja ahkerana haalin ja haluan kaikkea säätää lisää. On maalipurnukkaa ja tyhjää kehystä, puoliksi maalattua huonekalua ja ompeluprojektia.

Lunta tykittää taas. Töihin meno on aina jännää, kun bussit ei tule ja junat jumittaa. Lumikaaos lisää ajatusta, että haluan keskustan kuppeesta pois ja ehkä pois pääkaupunkiseudulta. Muutaman vuoden asuttuani Helsingissä kaipaan toisinaan lähemmäksi luontoa ja järvi-Suomeen. Hassua. Rauhoittumista havaittavissa? Oon rillutellut pitkin kyliä ja muuttanut kolmenkympin ikääni nähden ihan liikaa. Sellaset kakskytkuus kertaa.

Mies toi työmaaltaan mukanaan lampun kupuja, joista aion kehitellä jotain, mutta mitä. Ideoita? Ajatus kulkee tyhjää. Kampauspöydän nupitkin mietin vaihtaa ja selkoa tuohon kukkamereen täytyisi saada.

Löysin eilen pääsiäistaulut 50 sentillä kappale Kodin ykkösen alelaarista eksyttyäni ostoskeskukseen tunniksi palloilemaan. Oli söpöjä pupuja niin lankesin.

Makkarissa yöpöytinä toimii Kierrätyskeskukselta löydetyt tuolit, joihin haluaisin maalikerroksen sutaista. Mustaa mietin ja jotain kuviointia. Mietintämyssyssä on täysi tohina päällä.

Nyt kahvia kupissa, Hilman yltiöpäisen hellyyspuuskan osallisena ja pienessä jumituksessa jatkan vapaapäivääni. Onneksi kello on vasta puoli yksitoista, ehdin vielä istua koneella tutkien kaikkea keltaisesta lehdistöstä mukaviin blogeihin. Höpötellä joutavia facebookissa ennenkuin saan itseni kunnolla käyntiin. Kahvivapinaa, viides kuppi tyhjään vatsaan ei ehkä ole se paras valinta.

Hilmalla lähtee omituisesti karvaa takajaloista, aiemmin oli lähtenyt hännästä. Hilma ei ole mikään ketterin kissa, mutta karvanlähtö hiukan huolestuttaa. Eihän kissa voi jäädä oven väliin usein hännästään.

Kehruutellen.

Viikonloppu oli mukava. Leppoisa ja hiljaa lipuva. Lauantaina myin omaisuuttani Valtterilla ja seiskan maissa aamulla tavaroita raahatessa kyllä kahdesti mietin, että olenko ihan tyhmä, kun hankin itselleni kuuden herätyksen aamuna, jolloin saisi nukkua pitkään. Yhdentoista maissa kantaessa kolmasosaa kirppistavaroista takaisin kotiin ja rahasaalis lompakossa en enää pitänyt aamuherätystä yhtään tyhmänä. Enkä itseänikään. Olin aikamoinen kauppamies.

Lauantai-illan vietin ystävien seurassa rupatellen ja jäin yökylään. Aamulla puutalon vintillä herätessä kuului huuto alakerrasta: "Aamupalalle!" Herkkua!

Sunnuntaina en tehnyt mitään. Ulkona tuiskutti taas. Olin hukkua lumeen. Illalla ystäväni saapui punaviinipullon kanssa kylään. Teki mieli herkkuja, leivoin pinaattifetapiirakkaa. Mies teki pirtelöä, ykkösherkkua ja asunto täyttyi puheensorinasta. Vieraan mentyä käperryimme ajoissa nukkumaan. Kello yhdeksän aikaan jo silmät nykyisin lurpsahtaa kiinni, mummoa?

Ihanaa viikonalkua!

Lunta tihuttaa taas tukkien Kallion kadut. Kuuntelen musiikkia ja hyräilen mukana. On kotijynssäyspäivä. Illalla ystäväni Saana saapuu ilostuttamaan mua läsnäolollaan ja mietin leipoa kalapiirakkaa ja mokkapaloja teen kaveriksi. Hilma istuu pöydällä vaikka tietää varmasti ettei saisi. En jaksa nipottaa.

Olen hääräillyt kotona ja taas innostunut kotia laittamaan. Saksan reissulta nappasin muutaman sisustusjutunkin tammikuun lopussa mukaani.

Puntaroin yhä viikonlopun menojani. On burleskifestarit, johon olen aiempina vuosina osallistunut. Nyt vain reissaaminen on ajanut minut kotitontuksi. Houkuttelee festariin osallistuminen, mutta harkitsen vielä.

Kissani Agda on viime aikoina hälyyttävästi ulkonäöllisesti vanhentunut. Kaksitoista vuotta mittarissa taitaa jo painaa. En ala.

Mietin tässä ystäviäni, perhettäni ja tuoretta parisuhdettani. Mietin viime vuotta ja kaikkea sitä kuinka tärkeitä läheiset minulle on vaikken muista sitä aina sanoakaan. On ihanaa, että elämässäni on useampi rakas ihminen. Arjen ylle mustien pilvien tullessa haluan muistaa, etten ole yksin.

Ihanaa ystävänpäivän viettoa!