Samea syksy

Tämä syksy on ollut tavallista synkempi, rankempi ja väsyttänyt minua suunnattomasti. Olen rypenyt flunssassa useaan otteeseen ja en ole päässyt nauttimaan syksystä sitten yhtään. Siltä ainakin tuntuu. Jos aurinko on pilkistellyt niin minä olen joutunut olemaan sisällä syystä tai toisesta. Valitusvirsi täytyy kuitenkin lakata, nyt, nurina tekee olosta vaan surkeamman. Katse kohti siis kaikkea kivaa. Olen tavannut viime aikoina ihania ystäviäni ja oppinut tuntemaan uusia ihmisiä. Se on ollut piristävää. Olen istunut kuppi kuumaa teetä tai kahvia kupissa ja rupatellut hyvistä ja huonoista asioista. Purkanut päiviäni ja nauttinut tuttujen seurasta. Uudet tuttavuudet tuo taas uskoa siihen, että kaikki ei ole jo sulkeutunut neljän seinän sisään syksyä pakoon ja tutustuminen on mahdollista. Iän myötä tutustuminen uusiin ihmisiin on minulle hiukan jo hankalampaa. On kiva pysyä tutussa ja turvallisessa ja ei jaksa toisinaan nähdä vaivaa, että saisi uusia ihmisiä elämäänsä.

Kissat rakastaa, kun mamma on kotona. Rokkirahina soi ja laulu raikaa. Leffat pyörii tietsikassa ja Twin Peaks-boxi on taas vetänyt sohvalle viltin alle katsomaan ihanaa ja koukuttavaa sarjaa. Olen hurahtanut taas totaalisesti siihen sarjaan. Twin Peaksin tunnelmaan ja soundtrackin on soinut ahkeraan. Puuttuu enää vain se tanssiva kääpiö kotoa.

Tämän viikon lopulla minusta tulee kolmannen kerran kummi. Se herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se on kohteliaisuus, että pyydetään, mutta toisaalta se on jotenkin todella sitovaa. Otan kuitenkin ilolla vastaan kahden kummipojan lisäksi yhden pikku prinsessan.

Nyt kampean itseni ulos hakemaan mustaa öljyväriä. Olen yrittänyt ostaa sitä kolme kertaa ja jonkin ihmeen kaupalla aina siinä epäonnistunut. Haha, pitäisi opetella lukemaan. Mukavaa alkavaa viikkoa!