Mitä kummaa! Mulla on farkut!

Täällä peilin kautta räpsittiin kännykkäkuvia ennen töihin lähtöä. Viiskyt faktaa minusta oli juuri nakutettu koneelle ja tänne nettiin niin huomasin tulevan kiire. Ostin eilen 39,95 korkeevyötäröiset farkut H&M:ltä kokeeksi. Jospa saisin viimein kivasti vyöräröä korostavat ja istuvat farkut, mutta mitä kummaa, niin sainkin! Olin ihastuksissani. Olen hame- ja mekkoihminen niin henkeen ja vereen, että vain metsällä käytän housuja. Niitä yksiä ja ainuita, jotka vilahtivat Nuuksio-postauksessa. Ne yhdet ja ainoat olen myös saanut ilmaiseksi vaihtarikirppisillassa. Hauska idea sellainen vaihtarikirppisilta. Eli ensiksi kokoontuu joku 5-10 henkilöä viettämään mukavaa iltaa kahvin ja kakkujen parissa. Jokainen tuo matkassaan omia vanhoja vaatteitaan ja asusteita. Sitten vuorollaan esittelee omansa ja siitä alkaa vaihtarit.

Lepardia mustan kokonaisuuden piristeeksi, yli kasvanut otsis tötterölle ja menoksi!

50 faktaa minusta

1. Ajastan herätyskellon niin, että saan torkutettua vähintään kymmenen minuuttia joka aamu.
2. Juon kahvini aina mustana ja vain mustana.
3. Unelmoin omasta kahvilasta, mutta vierailen harvoin kahviloissa.
4. Olen jonkinlaisessa elämäni haarakohdassa ja aivan pihalla mitä minun pitäisi/kannattaisi/tohtisi tehdä nyt. Työn ja kaiken arkisen suhteen.
5. Minulla on jäissä useampi käsitöihin tai taiteeseen liittyvä projekti, jota en saa eteenpäin. Ehkä laiskuuttani.
6. Olen taitava käsitöissä.
7. Vaihdan verhoja vuodenaikojen mukaan. On ne kesä-, syys-, kevät- ja jouluverhot.
8. Tunnen alakuloisuutta aina keväisin.
9. Lähetän postikortteja äidilleni kuukausittain.
10. Haaveilen asuvani joskus vielä Tampereella.
11. Haluaisin useamman lapsen, yrittäjän arjen ja ostetun kodin.
12. Pelkään pimeää ja kuvittelen haamuja.
13. Inspiroidun Frankensteinista.
14. Katson paljon kauhuleffoja.
15. Lausun sanat "Tiritombaa" usein ja osaan laulun ulkoa. Viihdytän itseäni myös Helmut Lottin youtube-versiolla.
16. Pelkään rottia, marsuja ja muita oksettavia jyrsijöitä.
17. Minun yksi lempinimistä on Marsu.
18. Olen ostanut XZ:n karpalokinuskin tuoksuista shampoota ja hoitoainetta pullokaupalla Tarjoustalosta. En voi vastustaa karpalokinuskin makuhermoja hivelevää tuoksua.
19. En omista fööniä ja hiusten kihartajani ovat tiukkaa ysikytlukua.
20. Käytän lakkaa hiuksissani harvoin.
21. Pukeudun yleensä koko mustaan.
22. Kukonaskel-kuvio ja mustavalkoisuus viehättää minua sekä pukeutumisessa että sisustuksessa.
23. Olen alkanut tykkäämään viininpunaisesta ajatuksen tasolla ( on nyt niin runsaasti tarjolla vaatekaupoissa), mutta olen yhä sitä mieltä että viininpunaisesta tulee mieleen huonontunut punaviini ja eihän niin saa käydä.
24. Olen olut- ja makkaranaisia.
25. Minulla on kolme rakasta kummilasta: Jonas, Leo ja Lilja.
26. Haluaisin nähdä kummilapsiani enemmän. Onhan he ripoteltu Saksaan, Imatralle ja tänne Helsinkiin.
27. Toisinaan arkisin en jaksa muuta kuin käydä töissä ja maata sohvalla.
28. Tykkään laulaa yksin ollessani kotona.
29. Sydämeni sykkii ikivihreille.
30.  Osaan jukeboksin lailla useita suomalaisia ralleja ulkoa.
31. Minun lapsuuden lempikappaleita oli Lentäjän poika, Viimeinen lento (Kaija Koo), Lumi teki enkelin eteiseen, Juodaan viinaa ja Niin kaunis on maa.
32. Kuuntelen musiikkia kotona lakkaamatta spotifysta, lp-levyltä ja radiosta.
33. Ihastuin nykyiseen avopuolisooni viimeistään silloin, kun hän alkoi laulaa Tao Taota kesken kiireen.
34. Kuuntelen paljon rokkia, psykobillya ja punkkia, mutta vieraan paikan tunnen kotoisaksi kuullessani heviä.
35. Olen koukuttunut virkkaamiseen. Olen virkannut niin paljon, että mies on jo pyytänyt hetkeksi lopettamaan.
36. Haluaisin, että sukulaiset asuisivat lähellä. Sisko Suomessa sekä vanhemmat ja veljet lähempänä.
37. Ympärilläni on useampi ihana ihminen, joita tapaan säännöllisesti. En kuitenkaan usein liiku kaveriporukoissa.
38. Olen ollut yksitoista vuotta kasvissyöjä, mutten ole enää.

39. Osaan kokata hyvin, mutta vielä paremmin osaan tehdä jälkiruokia.

40. Käyn keikoilla ja erilaisissa tapahtumissa säännöllisesti. Missasin Suomi Burleski Gaalan ja se jäi harmittamaan.

41. Minulla muutama tatuointi selässä, jotka on tehnyt ystäväni Tuula. 

42. Himoitsen uutta tatuointia ja yritän malttaa mieleni. Tuntuu, etten onnistu malttamaan.

43. Tykkään matalista äänistä, bassoista, liukukitaroista ja rumpusooloista. Piano on myös yksi hienoimmista soittimista.

44. Osallistun Night Visionsin Maximum Halloween 3012- leffafestareille miehen kanssa, vaikka mies epäröikin. Mies myönsi pelkäävänsä kauhuleffoja. Lupasin ottaa kainaloon 190-pitkän miehen tarvittaessa.

45. Olen hulluna juustoihin, hapankorppuihin ja suolakurkkuihin.

46. Olen hulluna vanhoihin tavaroihin, joilla on tarina. Tarinan ei tarvitse olla tosi. Olen satuihmisiä.

47. Viihdyn lasten seurassa hyvin.

48. Olen ollut partiolainen Imatralla kymmenisen vuotta ja verestän yhä oppeja suunnistuksesta, tulen teosta ja solmuista. Fiilistelen mukavia muistoja partioretkistä ja -leireistä.

49. Olen alkanut etsimään ulkoiluvaatteita. Muutamaan vuoteen en omistanut ulkoiluvaatteita, mutta on taas kipinä iskenyt salaman lailla.

50. Kuuntelen juuri Pave Maijasen Lähtisitkö, hoilaan ja juon mustaa kahvia ennen iltavuoroa.

Nuuksio

Pukeuduimme lämpimästi mittarin näyttäessä miinus kolmea ja kellon lyödessä yksitoista. Pakkasimme reppuun nokipannun, kahvia, maitoa, sinappia, makkaraa ja kaksi berliininmunkkia. Auto alle ja menoksi! Nuuksion  kansallispuisto kutsui meitä niinkuin useaa muutakin tänä sunnuntaina.

Emme todellakaan oltu kahden. Turisteja näkyi kymmeniä ja nuotiopaikoilla notkui useita ihmisiä. Me löydettiin yhdelle missä saimme olla kahden. Mitä nyt metsähiiri juoksi kaatunutta puuta pitkin saaden minun niskakarvat nousemaan pystyyn.

Kaikin puolin ihana sunnuntai. Onni.

Oho, lunta!

Torstaina kipittelin töistä vakioreittiäni kotia kohden fiilistellen syksyä. Tää syksy on ollut niin mahtava värikkyydessään. Huokailin ja otin tanssiaskeleita pudonneita vaahteranlehtiä potkiessa. Ilma oli mitä loistavin ja tunnelma kivan kepeä. Mietin, että viikonloppuna kyllä lähden kuvailemaan ennenkuin ruska täysin ohi.


Tukkani olin letittänyt ja letityslinjalla jatkui koko viikko. Otsatukkani on kasvanut taas liian pitkäksi ja tuumailen, että kasvattaisinko otsatukan pitkäksi vai leikkaanko sen taas.

Aurinko paistoi ja kylmä ei pakottanut pipoa päähän. Ihana auringon paiste!

Herättyäni perjantaiaamuun huomasin maan muuttuneen valkeaksi. Aamukahvia hörppiessä selailin facebookkia, jossa päivitykset tuntui olevan "Oho, lunta!". Olin aluksi kettuuntunut lumen tulosta ja halusin vain sulkea sälekaihtimet. Nyt tämän sunnuntain Nuuksiossa oltua olen lumoutunut, että on lunta. (ja hyvällä mielellä olen jo himoillut jouluvaloja ja hamstrannut joulukoristeita)

Perjantai meni samalla lettikampauksella, mutta kaivoin jopa lyhythihaisen villakangastakin esille. Olen ostanut takin nelisen vuotta sitten ja kaivan takin aina ensimmäisenä esille. Sopii näihin pieniin napakkiin keleihin ja kaupunkioloihin loistavasti. Pitkävartiset kynsikkäät lämmittää ranteita. Saksassa ollessani New Yorkerista olen kynsikkäät ostanut ja ooo, New Yorkerhan tulee Itikseenkin! Mahtavaa!

Sorjasääri vilkkaa kukonaskeleissa. Kukonaskel kuviona viehättää mua vuodesta toiseen ja nyt on ollut kivasti tarjontaa. Mummona varmaan hullaannun pukeutumaan päästä varpaisiin kukonaskeleeseen. 

Ihanaa sunnuntain loppuiltaa! Postaan vielä Nuuksiosta tähän perään. 

Halloween lähestyy! Oletko valmis?

 

Huuu! Halloween! Ikuinen lapsi herää sisälläni aina tähän aikaan vuodesta. Puntaroin ja tuumailen päässäni halloweenia suunnitellen jotain spesiaalia ohjelmaa erityisen mieluisalle juhlalle. Tunnen kihisevää intoa. Tänä vuonna kemuttaminen taitaa jäädä pienimuotoiseksi kotihimmailuksi ja kurpitsapään veistelyksi. Aion kylläkin osallistua elokuvafestareille. Vikana tätä kuuta alkaa "Night visions: Maximum Halloween 3012" ja kestää neljänteen päivään ensi kuuta. Mietittiin ostaa yhdeksän lipun paketti, josta riittää miehen kanssa kummallekin sen neljän leffan verran. Paketti maksaa sen 65 euroa. Hihii! Oon varman ihan kusi sukassa sitten leffateatterissa.

Leffatarjonnassa kiinnostaa useampi 

* Dredd 3D

* Killing them softly

* The seasoning house

* Pink flamingos

* Game of werewolves

* Sleep tight

* Werewolf Versus the Vampire Woman

* The howling - Ulvonta

* Hohto (Ois se kutaa nähä leffateatterissa)

* MP - Minä pelkään

Onhan tuosta valita. Karmivia leffoja, mutta olen ollut aina kauhuleffafriikki muussa leffafriikkiydessäni. Onhan myös Frankenstein mun ehdoton suosikki ja hahmona Frankenstein on inspiroinut minua aina.

Tervetuloa Halloween! Sua odotellaan jo!

Huoneessani kummittelee?

Tulin maanantaina työmatkalle Porvooseen ja muutin asuttamaan yhden ihmisen sänkyä ja huonetta, jossa on pirun ruma sisustus. Seiniä pitkin kiertävät puukalusteet raamittavat "antiikinvihreää" sisustusvärimaailmaa. Liikaa kuitenkaan ei ole tekstiileillä leikitty ja kalusteita päivitetty. Lemppari huoneiston esineistä on fööni vessassa. Fööni näyttää seinäpuhelimelta, jonka luurin nostattaessa luurista alkaa puhaltaa. (Nousee blondivitsit mieleen tuulitunneleista, haha)

Sain lopulta unen päästä kiinni maanantai-iltana. Sängyn kovuus ja vieras tila karkotti unijussia niin, että kerrankin laskin lampaita. Yleensä sammun nappia painamalla tai ennen napin painallusta. Yön vaihduttua maanantaista tiistaille herään omaan kiljuntaan. En muista harrastaneeni kimeää huutamista, mutta unen ja valveen rajamailla tajuan säikähtäneeni jotain niin, että kiljunta täyttää huoneen. Hämmentyneenä ja peloissani nappaan kännykän turvaksi(miltä se suojaa) ja katson kelloa. Kello näyttää vähän yli kahta. Nukun loppuyön valot päällä.

Tiistai-iltana luomia painaa äärettömän paljon. Tunnen nukkuneeni edellisenä yönä huonosti ja sänky kutsuu jo varhain lepäämään. Nukahdan hetkessä. Herään yöllä vihellysääneen säikähtäen. Nappaan kännykän turvaksi ja katson kelloa. Kello näyttää vähän yli kahta.

Kerron tapahtuneesta töissä ja kuulen mahdollisesta mieskummituksesta samassa kiinteistössä, jossa hotelli on. Kiitos vain tiedosta, nyt tässä viimeisen yön täällä hotellissa alkaneena toivon, että kummitukset pysyy poissa.

Blondiksi synnytään

Värjäsimpä tukkaa. Aika vaaleaksi vaikka tarkoitus olikin kokeilla vaaleampaa. Kuva peilistä vain aluksi kummastutti.Olin aluksi, että ou nou! Mutta sitten jopa aloin tykkäämään tukasta. Onko tämä jopa parempi kuin ennen. Tasavärisempi nyt ainakin. Haikailin punaista tukkaa, mutta mietin sitä hullua värjäysrumbaa niin jätin ajatuksen vielä pyörimään mieleen.

Poseerauksen jaloa taitoa en osaa yhäkään, mutta kuvista näkyy ne hiukset kuitenkin. Kuvassa näkyy myös lauantaina Uffin euron päiviltä löytämäni hame. Euro ei ollut paha hinta ja olisin maksanut enemmänkin. Malli on mitä loistavin.

Tässä aikasta aamuheräämistä ja iltapäivällä töihin. Se loma on sit lusittu.

Ihanaa tiistaita kaikille!

Leffassa: Puhdistus

Luin muutama vuosi sitten Sofi Oksasen kirjan nimeltä Puhdistus. Vakuutuin kirjoittajana Sofi Oksasesta niin, että kolusin melkein kaiken hänen kirjoittaman läpi. Puhdistuksen saamaa hehkutusta ja suitsutusta en ihmetellyt hetkeäkään. Kirja oli kaikessa komeudessaan lumoavan ajatuksia herättävä ja mieltä syvästi järkyttävä. Kirjan luettua jäi tilaa omalle mielikuvitukselle, joka kuvitti kirjoitettua ahkerasti. Kirja oli koukuttava.

Puhdistuksen tarinahan nivoutuu kolmen sukupolven yli 1930-luvulta 1990-luvulle. Tarinan keskiössä on Aliide Truu, jonka 1930-luvulla tapahtuneita menneitä elämän valintoja käydään läpi samalla kun vuonna 1992 Aliiden siskon lapsenlapsi Zara ilmestyy yllättäen tajuttomana Aliiden pihalle. En avaa tarinaa tässä enempää jos ei joku vaikka ole lukenut kirjaa ja päättää leffan poiketa katsomaan. 

Perjantai-iltana ostimme liput isäni ja miekkosen kanssa leffaan. Menimme Kinopalatsiin, koska se leffateatterina on mielestäni kaikista miellyttävin Helsingissä. Isäni pitää suomalaisista leffoista ja se oli yksi syy miksi menimme Puhdistusta katsomaan. Olin myös toisella silmällä seuraillut arviointeja leffasta ja miettinyt, että ehkä menen leffaa katsomaan. Hiukan epäröin, koska yleensä leffa vesittää kirjan ja odotukset voivat olla hyvän kirjan luettua liian korkealla.

Leffassa istuin toisinaan lumoutuneena, toisinaan ahistuneena ja poistuessa leffasta olin tyytyväinen, että näin elokuvan. Kirja jätti ajatuksille enemmän tilaa ja mielikuvitus jatkoi siitä minkä kirjoitettu teksti jätti auki. Kirja lumosi minua enemmän kuin leffa. Leffa oli suoraa ja selkeää toimintaa, puistatuksia herättävää, mutta kuitenkin leffa myös herätti ajatuksia. Olin leffan jälkeen ihan omissa maailmoissa, kerrankin hiljaa. Kirjoitettu juoni on mielestäni niin hienosti rakennettu, että en voinut kuin ihastella. 

Ensi sijaisesti suosittelen kirjan lukemista, mutta miksei leffankin katsomista. On niitä huonompiakin leffoja nähty. Leffa on vain aika rankkaa kuvatulitusta raakuuksista ja joskus mietin suomalaisia leffoja katsoessa, että pitääkö sitä kaikkea aina näyttää niin ettei omalle mielikuvitukselle jää tilaa.

Klikkaan tähän Hesarin sivuilta arvostelun. Varoitus, sieltä löytyy juonipaljastuksia.

On mulla bootsit mutten osaa soittaa kitaraa

Käsittääkseni Popedan (yhyy) biisi lähtee jukeboksin lailla soimaan päässä kun vain silmääni osuu bootsit. Popeda, o nou, tuo kylmiä väristyksiä aiheuttava bändi.

Puhuinkin aiemmin bootseista, jotka mies osti työkaveriltaan ylimääräisinä. Olin puhunut bootseista mutten ollut saanut aikaiseksi etsiä sopivia. Myös hinnat on aitonahkaisilla bootseilla ihan omissa sfääreissä, mikä on ymmärrettävää kylläkin, niin bootsihankinnat on jäänyt unelmatasolle. Nyt saimme edulliseen hintaan siistikuntoiset bootsit minullekin niin kyllähän se kikatutti.

Poikkesimme viime perjantaina Jokelaan miehen kanssa bootsiostoksille. Mies on kranttu kenkien suhteen ja haluaa omistaa vaan muutamat (että kaikki varmasti tulee käytettyä loppuun). Old West Storessa oli aika miehekäs tunnelma, jopa pelottava. Teräasekeskus sijaitsee samassa osoitteessa ja seinät olivat täynnä erilaisia aseita, joita minä kammoksuen katsoin. Bootsivalikoima oli mahtava. Olimme aiemmin jo tutkineet tarkkaan mitkä bootsit ovat mieluisimmat ja koko oli vain arvoitus. Mies halusi pyöreäkärkiset Sendra-bootsit. Värivalikoimassa oli musta ja ruskea. Hetken tuumailtuamme päädyimme ruskeaan.

Itse omistan samanmoiset ruskeat (en ole käyttänyt muutamaan vuoteen), eri merkkiset vain. Ehkä minäkin rikon kaavaa enkä pukeudu aina niin mustaan.

Räpsäsin kännyllä kuvan kameran akun hiipuessa ja mun malttamattoman mielen hinkuessa heti ja nyt kuvaa. Nyt täytyy nappasta itseään niskasta kiinni ja touhuta jotain ompelujuttuja ennenkuin huominen työpäivä lyö päälle.

Sateisen raikasta maanantaita kaikille!