Leppoisaa

Äitienpäivän aamuun heräsin pirteänä jo seiskan kasin maissa, joilloin puuhakkaana tartuin pyykkivuoreen ja valmistin kanamurekkeen jo ennen kymmentä. Olin ihan ihmeissäni, että mitä kummaa kun miestä huhuillessa syömään peiton alta kuului: "Päiväruokaa aamupalaksi?". Minusta aamu oli ollut niin pitkä, että tuntui jo päivältä.

Jatkoin touhuamista purkaen muuttolaatikoita kaappeihin ja kuunnellen Tom Waitsia. Oli lempeä sunnuntaiaamu, jolloin soitin myös äitilleni Pohjois-Savoon onnentoivotukset siitä, että on maailman paras äiti. Viikon uudessa asunnossa asuttua alkaa suurin osa tavaroista olevan jo paikoillaan. Tehokasta sanoisin.

Jätettyäni Kallion kadut taakseni huokasin helpotuksesta. Olin asunut mulle sopivan ajan Kallion sykkeessä ja nyt kaipaan vain rauhaa. En jaksa miettiä bussipysäkkiä niin, että kumpi on pienempi paha Populus vai Aleksis K. Kiireisen työpäivän jälkeen minun hermot ei vaan kestä, että kotimatkallani törmään baarikansaan notkumassa kotikadullani ja toisinaan huutelemassa minullekin jotain ihanan nohevaa.

550-bussilinjan reitti on ihanan vehreä jo nyt ja on ollut kiva katsella muutankin kuin teollisuusalueita tai metron seinää. Olen myös kuullut, että nyt ihmisillä ollut allergiaoireet isommat kuin vuosiin siitepölyn takia niin mulla ollut helpompi. Johtuukohan se korvien välistä. Siis minulla. Viime kevään rankkuus verotti voimia niin, että kaikki pöpöt asutti mun kroppaa tiheään ja usein.

Nyt uppoudun piirtämään kuninkaallisen kuvan minusta, miehestä ja kahdesta kahjosta katista Ikean tuunattuihin kehyksiin. Kehykset sain miehen kaverilta ja olen ylpeä, että akryyliväri karkoitti kehyksistä muovisuuden pois.

                                                         Ihanaa viikonalkua!