Elvis

Elvis. Hän ihana hurmuri, joka on siirtynyt ajasta ikuisuuteen päivälleen 35 vuotta sitten. Tämä rock and rollin kuningas eli ennen jo omaa syntymääni, mutta hurmasi minutkin musiikillaan ja sutkimaisella olemuksellaan. Olen kolunnut materiaalia läpi Elviksen elämästä suurella mielenkiinnolla ja ostanut divareista Elviksen levyjä rahisuttaen niitä LP-soittimessa.

Elvis asustaa muiden kuumien tyyppien kanssa mun hattuhyllyn päällä.

Elvis oleili myös eilisessä rennossa asussa ja koreili H&M:n printtitopin etumuksessa rokaten.

Kun valmistaudun "bilettämään" ei musiikkisoittolistalla soi baarihitit vaan vanha rokki. Rokki saa jalan vispaamaan ja mielen kepeän iloiseksi. Ei sillä, että baarihittibaariin mielelläni joskus edes eksyisin. (Sivuhuomautus: eksyin pari viikkoa sitten ystäväni synttäreillä Namuun. Babejen ja Hunksien keikkuessa lavalla jonkin kilpailun tiimoilta kilpailun voittajalle lupailtiin silikonirintoja. Mitä! Onko ne noin jo arkipäivää? Olen elänyt pimennossa ennenkuin poikkesin diskohelvetissä.)

Elvis, tuo tuottelias laulaja ja näyttelijä on jättänyt paljon musiikkia kuunneltavaksi ja leffoja katsottavaksi, joiden maailmaan aion upota ihan teemalla Elvis. Onhan sunnuntaimaratoneja ihmisillä Frendeistä (eikö se sarja olisi jo nähty teeveessä? Minusta jo liian monta kertaa) ja muista sen sellaisista niin minun sunnuntaimaratoni tänä sunnuntaina tulee koostumaan Elviksestä. Elviksellä on vain niin paljon ollut annettavana ettei ihan yksi sunnuntai riitä kaiken katsomiseen, mutta hiljalleen useampaan otteseen aion tutustua tähän hurmuri rokkikukkoon.

Elvis <3 p="p">