Agda

Meidän mustavalkoinen karvapallo Agda on ollut kadoksissa kolme viikkoa. Jotenkin mieli sulkee ajatuksen pois, sen surun murtaman ajatuksen, joka punnertaa päälle tuoden kylmän hien pintaan. Olen nähnyt unia, että pikku-Agda on jossain roskiksessa. Olen jopa epäillyt, että joku on tehnyt Agdalle pahaa. Tiedän, että kissa vapaana kaupungin laidalla on monien mielestä paheksuttavaa. Agda oli ja toivottvasti on yhä villi sielu, joka oli valmis juoksemaan vapauteen vaikka itseään satuttaen. Agda on elänyt minun matkassa sellaisen kolmetoista vuotta. Olemme asuneet kerrostaloissa sekä paikoissa, joissa ulkoilu on ollut mahdollista. Kerrostaloasumiset on ollut minulle raastavia sen kusirumban ja mielenosoitusten näyttämisen takia. Tänne nykyiseen kotiin muuttaessa olin onnellinen, että Agda oli taas onnellinen. Poikkesi juoksuillansa, mutta palasi aina kotiin. Punkit olivat ainut ongelma ja kissa voi kaikin puolin todella hyvin. Nyt on sisällä tyhjä tunne. Kaikkialta on etsitty ja mistään ei ole löytynyt. Toivottavasti kaikki olisi Agdalla hyvin.