Tänään on torstai. Kuten varmasti moni tietää sanomattakin. Mutta tänään on jo torstai, minne ne maanantaista keskiviikkoon katosivat. Maanantainahan sluipailin kotinurkissa, tapitan kaipaavasti K-Raudan mainosta (joulukoristeet saa mut yhtä sekaisin kuin puutarhatontut) ja ompelin. Tiistaina olin aamun töissä ja? Öö tein kait maanantaimaista välikuolemaa kotona. Ei muistikuvia. (hämärästi muistan saunoneeni ja poikenneeni ulkona lenkillä) Eilen olin töissä ja illalla taas jumitin kotona. Ei tämä torstaikaan niin toivoa täynnä tainnut olla. Paiskin ylitöitä, jonotin hetken postiin polttaen päreeni ja jätin samalla lähettämättä maailman parhaalle iskälle kortin. Mun täytyisi alkaa tekemään kaikki päivää ennen viimeistä päiväystä, että olisin oikeassa ajassa. Ei ollut eka kerta, kun kortti tai lahja lähtee liian myöhään postiin.
Katson tässä samalla toisella silmällä telkkarissa pyörivää "Maailmanlopun odottajia". Huh huh! Jospa vaihtaisi koomailessa kanavaa. Tai suljen television.
Kuuntelen juuri Mariskan uusinta levyä, mulle tuntematonta. En tiedä mitä mieltä oon. Kuuntelemisen arvoista kuitenkin. Siitä mieleen tuli, että Chisusta kertova dokkari alkaa ensi tiistaina. Se on kolmiosainen ja odotan dokkaria suurella mielenkiinnolla. Chisu vaikuttaa kovin sympaattiselta hahmolta. Sympaattisuudesta tulee mieleen nelosella perjantaisin kasilta tuleva "Vain elämää". Viime viikon jatko sai mut niiskuttamaan ja miettimään Kaija Kootakin ihan eri tavalla. Erin on myös vakuuttanut minut suuresti ja tämä Erinin versio on todella koskettava. Nyt biisiä kuunnellessa sitä on kiitollinen, että elää elämää jota ei tarvitse pelätä ja elää suhteessa jossa pelko ei ole arkinen vieras.
Toivottavasti kaikille torstai oisi toivoa täynnä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti