Uusi viikko taas aluillaan

Ihana viikonloppu on takana ja mittarin mukaan (+12 astetta) ankean kylmä maanantai alkoi pitkällä, uneksivalla ja lämpimällä herätyksellä. Illalla töihin niin ehtii herätä. Kahvia kupissa ja Meteors kaiuittimissa, ihanaa.

Viikonloppu oli rentouttava. Olin lauantaina kylläkin töissä, mutta kokonaisuudessaan viikonloppu oli mitä mainioin. Perjantaina miehen hummatessa kylillä avasin sipsipussin ja herkkudipin. Lasissa oli punaista jaffaa ja katsonnassa oli Batman trilogian ensimmäinen "Batman begins".

Kissulitkin nautti uneliaasta tunnelmasta. Tuo dippi, Taffelin thai demon grass-dippi, oli yltiöhyvää ranskankermaan sekoitettuna. Omninom!

 Agguri unten mailla. Vanha rouva osaa nauttia elämästä.

Perjantai-ilta meni sohvan nurkassa murustellessa. Illalla ajoissa menin nukkumaan ajatellen seuraavan aamun aikaista heräämistä. Olin jo unten mailla, kun unen läpi kuulin Aggurin naukuvan parvekkeella. Kipaisin parvekkeen ovelle päästääkseni kissan sisälle. Ulkona oli pilkkosen pimeää enkä aavistanut mitä tuleman piti. Avasin oven ja saman tien huomasin, että Agdalla oli jotain suussa. YÖK! HIIRI!!! Kiljaisin, juoksentelin paniikissa edes takaisin, vetäisin parvekkeen oven kiinni, pyöritin valokatkaisimesta olkkarin valot täysille, juoksin makkariin ja vetäisin makkarin oven kiinni perässäni. Soitin paniikkipuhelun miehelle. Baarin jyminässä mies nauroi ja lupasi viedä hiiren yöllä tullessaan pois. Olen sellainen paniikkihiiri kaikkien oksettavien jyrsiöiden läheisyydessä. Nukuin ovi kiinni ja toivoin, että hiiri ei tulisi uneen.

Aamulla hiippailin olkkariin tietämättömänä kuinka hiiren oli käynyt. Mies oli tullut yöllä minun heräämättä ja en ollut saanut sata prosenttista varmuutta, että oliko se vastenmielinen pitkähäntä jo poissa. Työmatkalla jaloissa kutisi, kun kuvittelin hiiren kiipeävän jalkaa pitkin. Minä ja minun fobiat, huu, jyrsijät ja korkeat paikat saa minut sekoamaan suhteettoman paljon.

Lauantaina töitä paiskittua suuntasin kodin kautta Espooseen moikkaamaan pikkuveljeäni ja pikkuveljen uutta tyttistä. Tortillojen, viinin ja kuopion poliisi-jaksojen viihdyttäessä ilta sujui kivan rattoisasti. Kuopion poliisit on mahtavan läpän omaavia veikkosia! Ysin jälkeen poistuimme keskustan kautta kotia ensin musiikkitalon puistossa poiketen. Animaatioleffa alkoi pyörimään puoli kympin pintaan puistossa ja puistossa oli suuri määrä katsojia. Me vain poikettiin, uni painoi jo luomia kiinni. En ollut myös poikennut puistossa aiemmin niin oli kiva käydä katsomassa lämpimässä elokuun illassa menoa puiston hämärässä.

Sunnuntain ohjelmassa oli mattopyykkäys Pukinmäen mattopyykkipaikalla. Mattopyykkipaikka oli ihan luksusta. Olen tottunut kyykkimään ja pesemään mattoja laitureilla ja pyykkituvissa, mutta Pukinmäen mattopesupaikoilla oli sopivan korkuiset matonpesutelineet, mahtavat vesihanat ja mattomankeli, että sai liiat vedet matosta pois mankeloiden. Mies oli mukana touhussa ja seitsemän mattoa me pestiin hullulla vimmalla. Lopuksi satoi vettä ja minä rillipiruna olin ihan pikku pisaroiden peitossa, mutta tunnelma oli mahtava. On myös hauskaa touhuta jotain älytöntä yhdessä. Vieressä oli vanhempi pariskunta pesemässä mattoja. Meidän ollessa yltä päältä märkinä vieressä olevan pariskunnan nainen piti tyylikkäästi miehen päällä sateenvarjoa, kun mies pesi mattoa. Se näytti vain koomiselta. Me ei varmasti näytetty koomiselta, haha!

Toivotaan poutaa ja että matot kuivuisi nopiaan. Sitten laitan mattoja myyntiin, kun on tullut kerättyä muutama noita liikaa murkkiin. Ihana, että on puhtaat matot levitettäväksi lattioille. Kissakodissa tuntuu vain matot likaantuvan ihmeen nopeasti. Hilma, kun oli taas yöllä päättänyt, että hänhän syö ruisleipää. Oli sitten leivän murut pitkin asuntoa.

Ihanaa viikonalkua pienestä viimasta huolimatta!