Kimppakyyti

Torstaina kasasin matkatavarat aamun tunteina kasaan ja suuntasin bussilla Sturenkadulle, josta kimppakyytini sanoi minut noutavansa kello kymmenen. Istuin puolisen tuntia auringon paisteessa kuulokkeista soiden musiikki ja tiirailessa ohikulkevaa liikennettä. Kymmeneltä kuului huutoja ja kyytini saapui. Kyydissä oli jo toinen matkalainen ja suuntasimme heti kohti suuria teitä. Autona toimi Paku ovelle-pakettiauto ja juttu luisti viisi tuntisen matkan varrella soljuvasti. Tuli juteltua kaikenlaista ja siitä vierestä. Pysähdyttiin kaksi kertaa matkalla, mutta kuitenkin pysyimme aikataulussa. Sääkin soi mukavan ajomatkan. Ajomatka maksoi 30 euroa sen VR:n 60-70 euron sijaan.

Kuopioon saapuessa tunsin itseni ihan turistiksi varvassandaaleissani ja kesänutussani. Käärin vaatetta lisää päälle ja palelin. Oli kuulemma kesän kylmin päivä. Kuopion Sokkarilla hetken odotettuani pikkuveljeni ja äitini pyyhälsi paikalle ja menimme hetkeksi istahtamaan Burtsiin kahville. Oli hauskaa, että tunti hujahti mukavassa seurassa.

Kuopiosta oli minun suunta jatkaa vielä pohjoisempaan isäni kotiin. Istahdin veljeni tuttavan kyytiin ja pääsin iskän kotiovelle saakka. Kello viiden maissa olin matkannut mutkien kautta maaseudun rauhaan. Ruoka ja sumppi odotti matkaajaa ja matkalta ostettu kauraleipä oli herkkua heti nautittuna voin kanssa.

Suosittelen kokeilemaan netin kimppakyytisivustoja sekä kaupunkien kirpputorisivustoja, joista myös voi napata järkevään hintaan kyydin pitkin Suomea. Aina sitä tutustuu uusiin ihmisiin ja Suomi voi aueta uudella tavalla. Joskus kyyti on hiljaisempaa, toisinaan juttu raikaa ja matka taittuu jutellessa. Olen itse sattunut monenlaiseen seuraan, mutta en ole kertaakaan pelännyt kyydissä. Nyt tuumailen vähän, että onnistuuko takaisin matka viikon päästä autoillen vai sorrunko junaan. Se selviää lähemmin.

Mukavaa viikonloppua!