Hiljattain, viikko sitten elämä säikäytti pahimman kerran. Veti hiljaiseksi lähipiirissä tapahtuneen surullisen tapahtuman vuoksi ja sai hiipumaan minut hiljaiseloon ja pelkäämään pahinta. Kaikki kuitenkin piakkoin kääntyi hyvin ja usko elämään taas palasi. Isäni on sitkeä sissi, onneksi ja paranee huimaa vauhtia.
Toisen elämän kiikkuminen elämän ja kuoleman rajamailla saa muut mietteliäiksi. Itsekin huomasin maalavani taivaan niin mustaksi, että hyvään lopputulokseen uskominen oli vierasta. Elämä kuitenkin osaa myös yllättää hyvällä. Ei voi sanoa kuin jippiaajee!
Mukavaa tätä viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti