Siirry keskelle tarinaa

Vapaapäivän aamuun heräsin tukkoisena ja ähisten. Eikun vain nappia naamaan. Kahvin voimalla ylös itseni kammettua aloin suunnittelemaan päivän projektien tekoa. On useampi kotiähellysprojekti meneillään ja ahkerana haalin ja haluan kaikkea säätää lisää. On maalipurnukkaa ja tyhjää kehystä, puoliksi maalattua huonekalua ja ompeluprojektia.

Lunta tykittää taas. Töihin meno on aina jännää, kun bussit ei tule ja junat jumittaa. Lumikaaos lisää ajatusta, että haluan keskustan kuppeesta pois ja ehkä pois pääkaupunkiseudulta. Muutaman vuoden asuttuani Helsingissä kaipaan toisinaan lähemmäksi luontoa ja järvi-Suomeen. Hassua. Rauhoittumista havaittavissa? Oon rillutellut pitkin kyliä ja muuttanut kolmenkympin ikääni nähden ihan liikaa. Sellaset kakskytkuus kertaa.

Mies toi työmaaltaan mukanaan lampun kupuja, joista aion kehitellä jotain, mutta mitä. Ideoita? Ajatus kulkee tyhjää. Kampauspöydän nupitkin mietin vaihtaa ja selkoa tuohon kukkamereen täytyisi saada.

Löysin eilen pääsiäistaulut 50 sentillä kappale Kodin ykkösen alelaarista eksyttyäni ostoskeskukseen tunniksi palloilemaan. Oli söpöjä pupuja niin lankesin.

Makkarissa yöpöytinä toimii Kierrätyskeskukselta löydetyt tuolit, joihin haluaisin maalikerroksen sutaista. Mustaa mietin ja jotain kuviointia. Mietintämyssyssä on täysi tohina päällä.

Nyt kahvia kupissa, Hilman yltiöpäisen hellyyspuuskan osallisena ja pienessä jumituksessa jatkan vapaapäivääni. Onneksi kello on vasta puoli yksitoista, ehdin vielä istua koneella tutkien kaikkea keltaisesta lehdistöstä mukaviin blogeihin. Höpötellä joutavia facebookissa ennenkuin saan itseni kunnolla käyntiin. Kahvivapinaa, viides kuppi tyhjään vatsaan ei ehkä ole se paras valinta.

Hilmalla lähtee omituisesti karvaa takajaloista, aiemmin oli lähtenyt hännästä. Hilma ei ole mikään ketterin kissa, mutta karvanlähtö hiukan huolestuttaa. Eihän kissa voi jäädä oven väliin usein hännästään.

Kehruutellen.