Tulin maanantaina työmatkalle Porvooseen ja muutin asuttamaan yhden ihmisen sänkyä ja huonetta, jossa on pirun ruma sisustus. Seiniä pitkin kiertävät puukalusteet raamittavat "antiikinvihreää" sisustusvärimaailmaa. Liikaa kuitenkaan ei ole tekstiileillä leikitty ja kalusteita päivitetty. Lemppari huoneiston esineistä on fööni vessassa. Fööni näyttää seinäpuhelimelta, jonka luurin nostattaessa luurista alkaa puhaltaa. (Nousee blondivitsit mieleen tuulitunneleista, haha)
Sain lopulta unen päästä kiinni maanantai-iltana. Sängyn kovuus ja vieras tila karkotti unijussia niin, että kerrankin laskin lampaita. Yleensä sammun nappia painamalla tai ennen napin painallusta. Yön vaihduttua maanantaista tiistaille herään omaan kiljuntaan. En muista harrastaneeni kimeää huutamista, mutta unen ja valveen rajamailla tajuan säikähtäneeni jotain niin, että kiljunta täyttää huoneen. Hämmentyneenä ja peloissani nappaan kännykän turvaksi(miltä se suojaa) ja katson kelloa. Kello näyttää vähän yli kahta. Nukun loppuyön valot päällä.
Tiistai-iltana luomia painaa äärettömän paljon. Tunnen nukkuneeni edellisenä yönä huonosti ja sänky kutsuu jo varhain lepäämään. Nukahdan hetkessä. Herään yöllä vihellysääneen säikähtäen. Nappaan kännykän turvaksi ja katson kelloa. Kello näyttää vähän yli kahta.
Kerron tapahtuneesta töissä ja kuulen mahdollisesta mieskummituksesta samassa kiinteistössä, jossa hotelli on. Kiitos vain tiedosta, nyt tässä viimeisen yön täällä hotellissa alkaneena toivon, että kummitukset pysyy poissa.
2 kommenttia:
Kuulostaa pelottavalta! Meillä kummittelee paljonki,mutta se ei ole pelottavaa,vaan ihan mukavaa tarkkailua..
Kati, joo se olikin hiukan pelottavaa. Olen aiemmin kokenut läsnäoloa, näkymättömiä vieraita. Nyt jotenkin tuntui, että meni pelottelun puolelle.
Asustelette jossain vanhassa talossa? Kerro jotain kivoja tarinoita. Uskon kaikkeen tällaiseen.:)
Lähetä kommentti