Viikko on käynnistynyt flunssaisena ja kellon siirrosta väsyneenä olen hiippaillut puoliteholla. Miten kellon siirto vaikutti minuun oitis niin vahvasti, että kaatoi sänkyyn väsyneenä. Olen huomannut, että viikot toistavat työkuvioillaan itseään ja viikonloppuisin olen hamstrannut tuhannesti puuhaa. Viikonloppuisin nään pääsääntöisesti ystäviäni ja hummailen pitkin Suomen maata. Poikkesinhan puoltoista viikkoa sitten Teuvalla niin viime viikonloppuna koukattiin Nousiaisista Turkuun.
Heitin mustan nahkahameen ja pitsipuseron töihin päälle ja soitin kesken päivän ohjeita mikä laukku ja mitä muuta ottaa mukaan. Työkaverini nauroi vieressä, että kuulostin ihan äidiltä. Tarkkoja ohjeita ja huolehtimista. Täytyihin minun muuntautua kaupunkilaisesta tallitytöksi heti suoraan töistä.
Nousiaisiin meno kutkutti mieltä jo paljon aiemmin, koska tiesin, että pääsen heppailemaan. Olenhan ollut heppatyttö, joka on viettänyt ala-asteelta lukion loppuun heppatallien uumenissa ensin ratsujen kanssa touhutessa ja myöhemmin ravureiden hoitajana. Sitten äidin luota muuton jälkeen jäi heppailu, ihan opiskelijan budjetin takia ja hupsansaa, nyt yli kymmenen vuotta on kulunut viime heppailusta.
Nousiaisissa nousin hepan selkään ja muistelin, että miltäs siellä selässä oikein tuntuikaan. Ravasinkin, vaikka huomasin polvieni jotenkin vaistomaisesti menevän väärällä tavalla koukkuun ja jalan uppoavan jalustimeen aivan liian syvälle. Myös se selässä pysymisen taito tuli vahvasti pinnalle, päivien kadotessa myös tasapaino on ottanut hatkat.
Olin naama punottaen ja mieli innokkaana, kuin se pikku heppatyttö, kun pääsin myös viemään hepan talliin ja sain harjata. Muistan ne heppaharjat, toisella harjataan päätä ja toisella jalkaa, ja kaikki heppahoitokirjat, jotka opiskelin läpikotaisin. Juuriharja tuntui nyt hyvin ajavan harjaamisen ilman turhia harjahienosteluja.
Turussa näin tatuoija-ystävääni tai no pitkäaikaista ystävääni, josta vastikään on tullut virallisesti tatuoija. Oon ylpeä ystäväni töistä ja olen poikennut myös itse neulan alla. Neulan alla kävi myös miesystäväni, kun hän eilen poikkesi ystävänsä kotiin saaden lisää kuvia käteensä. Oli jännää seurata vierestä, kun pokerinaamaa tatuoitiin. Itsehän aluksi hiljaa istuttuani aloin vaikeroimaan ja kiroilemaan kipua. Puudutusainettakin kokeiltua vain sattui. Olen herkkä hipiä, näköjään.
Nyt itsehoivaamista, kun korvassa vihloo kipu. Korvatulehdus, luulin sitä lasten taudiksi. Herkutellen päivä kääntyy iltaan ja ladon mämmiä kuppiin vaniljakastikkeen kera.
Ihanaa viikkoa!
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
