Viivyn vielä hetken viikonlopussa

Annan ajatuksen viipyä viikonlopussa, jolloin olimme reissussa Teuvalla. Oli leppoisa viikonloppu, jolloin tunsin olevani levollisin mielin. Arki painoi taas eilen päälle ja hiukan nakersi mieltä. Tämän illan annan hiljaa lipua yöhön, huomennahan on vapaa päivä. Tänään taas sai ihastella kevään merkkejä ja fiilistellen join kahvia töiden jälkeen parvekkeella. Jatkettuani tyyntä oloani vaivuin auringonpaisteessa peiton alle ja katsoin eilisten Satuhäiden jakson Areenasta. Se on hyvin viihdyttävä sarja kaikenmoisista pariskunnista. Joskus se sarja naurattaa ja joskus ei toden totta tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Viikonloppuna ajelimme pitkin Teuvan kylää ja ihmettelin niin mulle vierasta maisemaa. Pohjois-Savossa ja Karjalassa asuneena nuo Teuvan maastot ei tuntuneet yhtään omilta, vaikkakin viehätyin suuresti maisemista. Silmän kantamattomiin nähtyäni ymmärsin myös, että koti rakentuu myös tutusta maisemasta. Minun kotona on mäkeä ja monttua ja rinteessä taloa.

Vierailin navetassa ja ihastelin minityyppiä, vasikkaa. Oli se vaan söpö, mut hiukan pelottava. Navetan hajun muistan lapsuudestani ja mummolasta. Sitä hajua ei ollut kullannut muistot.

Huomen puuhaan pääsiäistä kotiin, laitan kissanruohon kasvamaan ja maalaan pääsiäismunia. Eihän nyt jo ole liian aikaista. Jos en toimi ajoissa niin hups, pääsiäinen voi juosta arjen rattaissa ohi.

                                                               Seesteistä tiistaita!