Joulukuun eka päivä

Hilma juoksee keittiöstä olkkariin sutien. Kuuluu spurttiääniä ja joulukuusen koristeet helähtelee yhteen. Huudan "Hinuritsimo!" Rakkaan kissan monet nimet tuo luokse harmaan karva-apinan, jolla liikaa energiaa. Voi tätä ihmeen määrää, kun lumi on vallannut parvekkeen. Hilma ei osaa kuin seistä paikallaan karvat pörhällään. Hilman silmissä loistaa kysymys "Oi miksi, oi miksi tällainen valkoinen kylmä aine on vallannut mun juoksumaastot?".

Olen flunssainen. Hetkellisen energiapistoksen saaneena kävin kolaamassa pihaa ja nakkasin kaikki lumet parvekkeelta pois. Pieniä asioita, joista tulee hyvä mieli. Jalassa miehen Reinot ja eri pari villasukat, kädessä miehen nahkarukkaset, spurgupipo päässä, koticolleget koivissa ja ankean värinen toppis niskassa puskin lunta pois kulkuväyliltä ja hyräilin.

Kahvikuppi höyryää. Joulumusiikki soi. Hilma kaipaa syliin hellyyskohtauksessaan.

Tänään on miehen yllätysjuhlien aika. Kaljakarkelot alkaa kuuden maissa, kun muutamat ystävykset saapuu juhlistamaan jo neljättäkymmentä elävää (o ou! iskän vitsit on tarttunut muhun!) erikoisoluita mukanaan tuoden. Täytyisi tehdä muutama juttu. Muuten aion ottaa rennosti, etten yllytä flunssaani äitymään vielä pahemmaksi.

Ihanaa lauantaita!